Lauantai-iltapäivän mittaan Route ryhmä alkoi vähitellen olemaan koossa Joliet Roadin hotellissamme. Katin maahantulopapereissa oli yhden ainoan numeron kirjoitusvirhe mikä aiheutti Lontoossa jatkolennon menetyksen. Samoilla lennoilla matkustanut Erkki ei jättänyt Katia yksin pulaan Lontooseen, vaan jäi herrasmiehenä Katin avuksi selvittelemään ko. ESTA sotkua. Kaikki selvisi lopulta niinkin hienosti, että matka jatkui jo seuraavilla lennoilla kohti Chicagoa.
Ensimmäisellä yhteisellä illallisella Texas Roadhousessa oli heti kunnon amerikanmeininki :) Pihvit oli valtavan kokoisia, kantri soi ja tarjoilijat pisti välillä pienet rivitanssiesitykset tarjoilun lomassa pystyyn... Jiiihaaa...!:)
 |
| Pekka, Kati, Aira, Lenni ja Erkki kesyttelemässä Roadhousen pihvejä... Jari ja Kirsi eivät ihan ehtineet tälle illalliselle... |
Sunnuntai-aamuna oli havaittavissa jo aamiaisella selkeää ajo-kuumeen nousua ilmassa... EagleRider avasi kympiltä ovensa, jonka kahvassa roikkui jo 7 suomalaista motoristia...:) Pienten paperisulkeisten jälkeen saimme pyörät alle, sitten hotlalla checkout, pakkaukset valmiiksi ja Route 66 oli valmis alkamaan :)
 |
| Vuokraamon oven kahvassa odottamassa liikkeen avautumista...:) |
 |
| Tästä alkaa meidän Route 66 :) Kaikki valmiina starttiin...:) |
Inkkariin ihastuin kyllä samointein jo matkalla vuokraamosta hotellille, kuten olin vähän ennakkoon jo aavistellutkin...:) Muutkin olivat kovin tyytyväisiä pyöriinsä, ainakin siitä päätellen että Kati ja Kirsi suunnitelivat omien pyöriensä vaihtoa jo ensimmäisellä taukopaikalla...:)
Päivän mittaan uudet pyörät alkoivat tuntumaan jo vanhoilta tutuilta ja koko päivän ajot sujuivat tosi mukavasti. Erkin pyörässä ilmeni pientä sähkövikaa, minkä selvittely on vielä kesken. Myös Inkkarin hapsutetun sivulaukun lento-ominaisuuksia testattiin täydessä matkavauhdissa ja kyllä tuo kaikkien mielestä hienosti lensi...:) Nyt tuo uusi magneettikiinnitys-systeemi pitäisi olla paremmin hallinnassa...:)
Päivän ehkä hienoimmat ja hauskimmat ajo-osuudet halkoivat valtavia maissipeltoja tyhjällä maaseudulla... Hienoimmat pätkät eivät tainneet olla enää Route66:a vaan mielumminkin Cornflakes66:a... Oli miten oli, niin Springfieldiin saavuimme juuri ennen auringonlaskua naamat auringosta punoittaen ja tyytyväisin mielin.
 |
| Pekan uusin ihastus on Indian Vintage...:) |
Täst mie tykkään, kuvat kunnon kokoisia . Ajelkaahan varovasti. Saas nähdä joko ensi vuonna taas tekee mieli lähteä tuonne ;)
VastaaPoista