Barstowin aamussa tuntui jotenkin epätodelliselta, ehkä vähän haikealtakin, että edessä olisi viimeinen ajopäivä. Eikös se ollut aivan äskettäin kun matkaan lähdettiin Chicagosta? Toisaalta kun miettii kuinka monta kylää ja kaupunkia on jäänyt taaksemme, niin ymmärtää että matkaa on tehty maili jos toinenkin...:) Oli miten oli, niin aamukalorit nieltiin runsaiden kahvejen kanssa alas Comfort Suitesin aulabaarissa ja suunnaksi otettiin Los Angeles.
 |
| Viktor Villen pullometsä. |
 |
| Ryhmä rämä romiksella :) |
Barstowista matka jatkui pitkästä aikaa pitkin Route 66:a kohti Viktor Villea. Ennen Viktoriin saapumista tupsahti Routen varteen paikallisen taiteilijan luomus "pullometsä". Hauska paikka. Täynnä kaikenlaista rojua, peliä ja härveliä. Viktor Villen jälkeen vanhaa Routea oli näkyvissä vähemmän ja vähemmän teiden muuttuessa L.A:n johtaviksi monikaistaisiksi moottoriteiksi. Valtavista liikennemääristä huolimatta moottoriteillä liikenne etenee mukavan jouhevasti. Jenkkejen liikennekulttuuri on suomen liikennettä huomattavasti järkevämpää. Tilaa annetaan ja liikenne toimii.
Los Angelesissa oli luontevaa ottaa suunnaksi Hollywood. Siellä tankattiin "poliisidonitsi-kahvit", kruisailtiin mm. Sunset Bvd ja Hollywood Bvd... Bongattiin jalkakäytävään upotetut Hollywood tähdet jne...:) Parhaiten jäi kuitenkin mieleen Willie Nelsonin näköisen herran huudahdus "Who's Indian? That's beautiful bike!"... Tästä luonnollisesti allekirjoittanut otti kaiken ilon irti...;) Silläkin uhalla, että taas on vaarassa saada öljyä inkkarin alle harrikkamiesten pullosta...;)
 |
| Kirsi ja Jari... Santa Monica Pier...:) |
Hollywoodista matka jatkui Tyynenmeren suolaamaan Santa Monicaan. Siellä pyörät parkkeerattiin Santa Monica Pier:lle, mihin Route 66 virallisesti päättyy. Siinä se. Meidän mittareihin kilometrejä Chicagosta Santa Monica Pierille kertyi 5300.
Santa Monicasta lähdettiin vielä palauttamaan pyöriä EagleRiderille. Tuohon alle 10 mailin siirtymän meillä meni puolitoistatuntia, kun juututtiin losin perjantai-illan ruuhkiin vaikka parhaamme mukaan pujoteltiin seisovia autojonoja. EagleRiderille saavuttaessa syntyi vielä pientä draamaa kun huomasimme liikkeen puskassa piilottelevan valotaulun vasta ollessamme kohdalla. Edessä navigaattoriin keskittynyt Erkki ei liikettä nähnyt vaan jatkoi suoraan... Ja oli päätellyt kavereiden hävitessä peileistä että tulemme toisen navin kanssa toista reittiä perille... Lopputulema oli, että Erkin HD:n navi ajatti miehen eksyksiin sillävälin kun muut palauttivat pyörät... Yhteys Erkkiin saatiin vasta Hotellilta, josta Pekka ja Holiday Inn:n shuttlebussikuski hakivat miehen annetusta osoitteesta hotellille. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Erkki sai ajella HD:lla vähän muita pidempään ja pyörä palautettiin seuraavana aamuna:)
 |
| Perillä! Takana 5300km ja 10 osavaltiota:) |
 |
| Erkki, Tyyni-Valtameri, Santa Monica, California. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti