New Mexicon aurinkoisessa aamussa edettiin Routea vain muutamia maileja kunnes suunnaksi otettiin Routelta sivussa koreileva Canyon de Chelly. Sunnuntaiaamun liikenne oli miellyttävän hiljaista. Lisäksi Canyon de Chellylle johtavat tiet olivat mukavaa ajeltavaa ja maisemast vähintäänkin kohdallaan. Oltiin liikkeellä intiaanejen sydänmailla. Enimmäkseen Navajojen mutta myös Apachejen mailla. Kyllä inkkarit on villinlännen ajoista selkeästi rauhoittuneet kun yhtään nuolta ei tarvinnut motoristin selästä irroitella...:) Kun moottoripyörän tankissa lukee Indian, niin luonnollisesti olen pyrkinyt aina tilaisuuden tullen tukemaan paikallista intiaanikulttuuria ostamalla Navajojen katukeittöistä pienta purtavaa...:)
 |
| Canyon de Chelly, Arizona. |
Canyon de Chelly on todella upea! Kaikille tuli sama ajatus kanjonilla, että maisemasta ei puuttunut kuin westerneistä tuttu villillä sotahuudolla ratsain etenevä intiaanijoukko, postivankkurit ja biisoneita...:) Toisaalta juuri kanjonin mahtipontinen hiljaisuus oli upea.
Päivän kanjoniralli sai jatkoa kun Chellyltä otettiin suunnaksi raskaansarjan kanjonibongaus, Monument Valley. John Waynea ei siellä enää näkynyt mutta turisteja senkin edestä. Paikka on onneksi niin valtavan kokoinen, että useampikaan turistibussilastillinen ei pääse häiritsemään Monument Valleyn vaikuttavuutta.
 |
| Monument Valley, Utah. |
Päivän kanjonirallin 550km ajeltiin 30-35 asteen helteessä. Pagesiin saavuttaessa oli tankit melko tyhjät niin pyöristä kuin niiden kuljettajistakin :) Pyörät tankattiin 87 oktaanisella ja kuskit 11 unssin New York Cut pihveillä...:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti